Alkuviikko on taas Humpan kanssa vietetty dogsittereinä Järvenpäässä. Me tykätään; Humpalla on koirakaveri ja piha, mulla on sauna, ihana sänky ja luksuskeittiö!! Tosin paljoa en täällä ehdi nautiskella, kun töissäkin täytyy käydä.

Eilinen työpäivä taisi yllättää koirat, täällä oli melkoiset damaget vastassa kun tulin kotiin... Tyhmyys oli tiivistynyt ihan kunnolla, ja lattioilta löytyi kolmet pissat, ja yksi mun laukku oli tyhjennetty, ja sieltä löytynyt lankakerä levitelty pitkin olohuoneen lattiaa. Lisäksi ihanat, puiset puikot, joita Humppa on aina himoinnut, oli jyrsitty tulitikun mittaisiksi pätkiksi. Mistä sitten ketäkin syytän... noh, luulen että molemmista löytyy vikaa. En yhtään epäile, etteikö Humppa tarttuisi tilaisuuteen jos sellainen tarjotaan, vaikkei se kotona mitään rikokaan. Tänään sitten ei oltukaan kajottu mihinkään. Nopeita oppimaan ovat nämä kaksi :).

Täällä on kyllä helppoa olla kahden koiran kanssa, vaikka nämä on nuoria ja energisiä, niin ne väsyvät toistensa seurasta niin, että yöt olen saanut nukkua ihan rauhassa. Pahimmat höyryt puretaan pihalla ja lenkillä on käyty erikseen, Humpan kanssa läheisellä pellolla ja Ilon kanssa kiltisti hihnassa. Kerta kerralta nopeammin nämä rauhoittuu, alkuun on aina hirmu hösellys päällä, mutta pian muistuu mieleen se yhteinen sävel. Ja ihanaa on se, ettei ruuasta, leluista tai luista tapella yhtään. Mitään ei tarvi piilottaa eikä koskaan tarvi mennä väliin, jos jotain kränää tulee.

Treenit ovat siis olleet tauolla, mikä tekee nyt meille oikein hyvää. Viikonloppuna aletaan sitten taas hinkata noutoa ja kaukoja, pikku hiljaa alkaa kun se toukokuu lähestyä...Toukokuun kokeesta meillä ei tosiaankaan ole mitään tulostavoitteita, kunhan käydään ihan treenin kannalta, kun on oman seuran koe eli etusija ja halvempi maksu.

Pk-lajien suhteen tein ison päätöksen, ja luovuin paikasta hakuporukassa. Hakutreenit on menneet alamäkeä jo pitkän aikaa, joten en halua kuluttaa muiden aikaa ja energiaa, enkä kiusata Humppaa toistuvilla epäonnistuneilla treeneillä. En tiedä mikä on Humpan motivaation tappanut, alkuunhan se eteni hienosti ja tykkäsi hausta paljon, mutta viimeiset pari vuotta on junnattu paikallaan. Edettiinkö liian hitaasti, jäikö alkuopetus jotenkin vajaaksi, eikö koirasta vaan alunperinkään löytynyt tarpeeksi moottoria... Näitä juttuja voi mietiskellä, mutta jatkossa keskitytään muuhun. Jospa sitä innostuisi vaikka jälkeä ajamaan tai viestiä juoksemaan, katsotaan.