Onko parempaa, kuin vapaapäivä keskellä viikkoa, hieno syysilma ja rajattomasti aikaa? Ei varmaan. Tiian ja Riitin kanssa suunnattiin ampumaradan maastoihin.

Ensin poljettiin jäljet, Tiia Humpalle ja minä Riitille. Sitten tallottiin esineruutu, ja aloitettiin sillä. Humpan kanssa käytiin ensin merkkaamassa takarajalle viedyt esineet. Niitä ei kuitenkaan haettu, vaan pelkkää lelua. Ensin niin, että hetsasin leluun ja heitin sen alueelle. Sitten käytiin yhdessä viemässä se ja lopuksi Tiia vei lelun. Ja joka kerta se tuotiin hienosti mulle. Humpan muisti on niin huono, että vaikka lelun heittää ja se näkee, minne se menee, se silti joutuu etsimään. Nyt tilannetta vaikeutti myös ruudussa olevat suopursut. Jatketaan ainakin tämä syksy pelkän lelun kanssa, että saadaan kunnolla motivaatio kohdalleen.

Sitten välissä tokoa, nojoo tää oli ihan tylsää. Muutama nouto, Humppa mällää kapulaa kuin viimeistä päivää, mutta kyllä se sen hakee ja tuo. Täytyy tuohon mälläämiseen puuttua sitten joskus kun se on ajankohtaista...
Vähän seuraamista, ja oli kyllä kamalaa. Kaikki into oli tipotiessään. Liikkeestä maahanmeno parilla toistolla, tämä ok seuraamista lukuunottamatta. Sitten pelleiltiin kosketusalustan kanssa, se alkaa sentään toimia.

Lopuksi sitten jäljelle. Pituutta ehkä 200m, vanheni n. 1,5h. Jäljillä ehti välissä käydä ryhmä ihmisiä koiran kanssa, lisäksi merkkejä oli himppasen vähän, eli todellakaan en koko aikaa tiennyt oltiinko jäljellä vaiko ei.
Alkuun tuskin kovin paljoa oltiin. Humppa lähti hyvin, mutta ehkä 10m alusta tuli pissahätä ja nosti koipea keskelle jälkeä. Koko alkupuoli oli aivan hirveetä kohkausta, ajatus ei ollut kasassa yhtään ja koira meni siksakkia. Varmaan se häiritsi, että oltiin eka kertaa vieraan tekemällä jäljellä, lisäksi jäljen päällä saattoi mennä noiden ihmisten tuoreempia jälkiä.
Lopussa kuitenkin löydettiin yksi merkki, ja siitä loppuun meni tosi hyvin. Koirasta huomaa kun se tietää mitä tehdään, menee varman oloisena ja hyvää vauhtia nenä maassa.