Laumaamme liittyi eilen odotettu perheenjäsen, nimittäin kuonopanta. Jarmo on ollut koko viikon kiertueella, eli olen itse tehnyt Humpan kanssa normaalia enemmän hihnalenkkejä, ja hermothan siinä meni. Käsistä lähtee nahat ja koko kädet ja hartiat on ihan jumissa tuon tempomisen jäljiltä, ja lopulta luovutin ja ostin kuonopannan. Ekan lenkin aikana musta tuli ko. kapistuksen ihailija!!
Humppakin tottui uuteen menoon aika kivuttomasti. Ekan lenkin ekat 10min otti päähän ja rankasti, koira käveli päätään riiputtaen ja sai moneen otteeseen sohittua varpaat pannan väliin, mutta loppulenkki sekä sen jälkeiset lenkit on menty taas pää pystyssä.

Tänään käytiin lenkillä Hiihtomaassa. En tajunnut yhtään, että harmaana päivänä jo neljän aikaan on täysi pimeys, joten suunnattiin sinne, missä valoa on edes vähän. Kovin oli hiljaista, joten Humppa juoksenteli vapaana myös pururadalla. Yhdessä risteyksessä vastaan tuli koira, ja suureksi yllätyksekseni Humppa ei sännännyt suin päin tuttavuutta tekemään. Se huomasi koiran ennen minua, katsoi sitä, katsoi minua, ja tuli luokse. Kuonopannan ansiotako tämä nyt oli??

Otettiin myös pieni tokotreeni. Ensin paikkamakuu tiheällä palkalla ja kontaktista palkka. Pysyi hienosti ja piti kontaktinkin ihan jees, häiriötä ei juuri ollut.
Perusasentoja ja seuraamisen liikkeellelähtöjä, sekä pientä pätkää namilla ja lelulla. Lelulla saatiin aivan upeaa pätkää aikaan, tuo koira kyllä seuraa hienosti silloin kun se haluaa :). Paikka on täydellinen ja kontakti on ihan mieletön.
Loppuun vielä vähän luoksetulon loppuasentoa. Hyvin se namin kanssa tulee, mutta sitä kestoa ja rauhaa tähän tarvitaan. Pienikin ele multa saa koiran lähtemään paikaltaan, joko kokonaan kauemmas tai siirtymään sivulle. Jotenkin ehkä sitten paineistan sitä, niin että se ei halua pysytellä tiiviisti edessä?