Humppa on selvinnyt masennuksesta ja nukutustokkurasta, ja tänään saatiin oikein kivat treenit aikaan. Käytiin päivällä sovittelemassa huskyvaljaita Honkosen Kaisalla, jossa Humppa pääsi vähän revittelemään Kaisan koirien Excen ja Pöppiin kanssa (lue: epätoivoisia iskuyrityksiä joista palkaksi hammasta ja karkuun juoksemista). Olisiko naisissa olossa ollut syy onnistuneisiin treeneihin, koira oli rauhallinen ja jaksoi keskittyä.
Suurin osa liikkeistäkin menee meidän mittapuulla ihan ok. Istu-maahan-seiso -jätöt menee Humpan pikku aivoissa iloisesti sekaisin, ja se tarjoaa välillä ihan mitä sattuu. Mutta näihin tarvitaan hurjasti toistoja, uskon että ongelma ratkeaa kun treenaillaan rauhassa ja koirakin saa itseluottamusta.
Seuraaminen alkaa olla oikein mallikasta, ja maahanmenot onnistui tänään hyvin. Liikkeestä seisominenkin onnistuu (kierähdän edelleen koiran eteen), mutta kestoa ja etäisyyttä on siihen vielä treenattava paljon. Seuraavan viikon ohjelmassa siis istu-maahan-seiso -treeniä vuoropäivinä.

Toinen juttu onkin sitten ohjaajan sähläys, mistähän siihen löytyisi apu? Ei ihme, että koira ei saa selvää mitä siltä haluan, kun kädet huitoo sinne tänne ja käskytkin on mitä sattuu ja milloin sattuu. Pahimmassa tapauksessa (luoksetuloasennosta sivulle siirtyminen) teen jotain omituisia liikkeitä jaloillakin. Harkitsen jotain pakkopaidan tyyppistä ratkaisua, joka pitää raajat aloillaan...