Ekaa kertaa agitreeneissä Viherlandialla. Humppaa vähän jänskätti kasvihuone, eka kerta kun ylipäätään tuollaisessa tilassa ollaan. Siellä on paljon hajuja, ja äänet kaikuu tosi kovaa. Hajuihin Humppa sen verran reagoi, että yhden aidan viereen piti nostaa kinttua. Onneksi JAT on varautunut näihin tilanteisiin suihkepullolla...

Ekaksi keinulle. Pari avustajaa mukana, ja hihnassa mentiin. Vauhti on kova, mutta aika ok oli kuulolla. Kontakteista tuo urpo ei ymmärrä vielä mitään, joten nameilla hidastus ja palkka ylös ja alas. Kerran pääsi keinu kolahtamaan, mutta se ei paljon menoa haittaa.

Sitten kepeille, tehtiin vain ekaa väliä. Aika hyvin hakee oikealta puolelta ohjattuna, vasemmalta vähän huonommin. Vauhtia sata näillä.

Sitten aikamoinen tauko, ryhmässä on vähän hallitsematon labbis jonka kanssa jouduttiin kosketuksiin tauon aikana, onneksi olin itse koirien välissä ja puolustamassa Humppaa, niin sen ei tarvinnut. Lähinnä pyrin ajamaan labbiksen pois, ettei tule mitään välikohtausta.

Sitten peruutusharjoituksia. Ensin yhdellä aidalla, eli peruuttaen koira hypylle ja esteen takaa pois.  Tää meni ihan jees. Sitten samaa hommaa kahdella aidalla. Oiskohan tää ollut se jaakotus?? Ja juu ei. Humppa tarvitsi namitädin esteen taakse että irtosi mun kädestä, ja loput mokasi mamma. Aina sieltä jotain unohtui... Mutta Humpalle pisteet, odotti siedettävästi.

Ja lopuksi pituus-aita-puomi -yhdistelmä, valssi pituuden ja aidan väliin. Tää oli sitten vaikea, lähinnä mulle. Hypylle ohjaus kosahti koko ajan, joko unohdin valssata kokonaan, tai sitten tein vaan kuvion väärään kohtaan, jolloin koira ei ollut hypyllä päinkään kun käsky kävi. Loppuun pari kertaa puomille asti, kontaktit mitä sattuu. Viimeisenä otettiin puomi erillisenä pari kertaa, ihan törkeellä vauhdilla ja saa tosissaan olla tarkkana että saa koiran pysähtymään kontakteille.

Jäi kyllä hyvä mieli. Vieraasta paikasta ja muutamasta tiukasta tilanteesta huolimatta (tai ehkä jopa niiden takia?) koira toimi tosi kivasti. Odotusajoilla tehtiin paikallaoloharjoituksia sekä maaten että istuen, eikä odotukset esteiden takana olleet enää niin toivottomia. Vielä koira on kovasti mun käsissä kiinni, eli jonkinsortin irtoamisharjoituksia tarvitaan.

Tätä kurssia on vielä pari kertaa jäljellä, ja talveksi ilmoittauduttiin uudestaan Jatko1:lle. Jäi niin monta kertaa tätä väliin että koin tarpeelliseksi käydä tämän uudelleen.