Humppa oli tänään pitkän 9h päivän yksinään kotona (Jarmo keikoilla ja Hansku töissä), sen jälkeen lähdettiin koirakouluun. Voitte kuvitella mitä siitä seurasi :)
Humppa oli ihan totaalisessa hepulissa, ei malttanut olla sekuntiakaan paikallaan vaan sinkoili sinne tänne. Lisäksi olen hukannut meidän kätevän taskuun mahtuvan pikkupatukan, joten leluna oli mukana sukkalelu eikä se oikein jaksanut kiinnostaa. Ihan toivotonta edes yrittää mitään tuossa mielentilassa olevan koiran kanssa, mutta yritettiinpä kuitenkin.

Uusina asioina:
Nimestä kontakti; Humpalle tuttu juttu, sen verran olen sitä kiljunut tuolla toreilla ja turuilla. Aikaisemmin en ole siitä palkannut joten vahvistetaan sitä vielä palkkaamalla.
Seuraaminen: käännökset; meni Humpalla tosi hienosti heti, kun vaan malttoi keskittyä seuraamaan. Seuraaminen on tosi tiivistä ja kaunista, tosin nyt tunnilla ensimmäistä kertaa ikinä edisti vähän. Humpalla on hassu tapa jyrsiä mun etusormea samalla kun seuraa. Käännökset teki heti tosi kauniisti.
Paikkamakuu; Kurssin tavoitteena on oppia olemaan 30s paikalla maassa. Humpan enkka 3s! Kuitenkin se nyt hoksasi idean, aikaisemmin maahan-käskyä on seurannut vaan nopea maassa käynti, niin että kyynärpäät nippa nappa hipoo maata.
Liikkeestä maahanmeno; Onnistui aika kivasti käsiliikkeellä. Tässäkin meille huomattavasti vaikeampi juttu on vielä se liikkeen jatkuvuus, kun ei pikkukoiralla meinaa hermo pitää.
Lelun hyppynouto; Just joo. Ei mitään toivoa tuon huonon lelun kanssa. Löysin maasta jonkun kepin ja kokeilin sillä, onnistui huomattavasti paremmin. Humppa mielummin kiersi esteen kuin tuli siitä yli, mutta saatiin pari onnistunuttakin yritystä.

Humpalle aikaisemmin haukkunut Lili-neiti on nykyään huomattavasti hiljaisempi, mutta nyt Humppa ei voinut vastustaa syöksyilyä Lilin kimppuun. Harjoiteltiin lelun noutoa rivissä, niin, että koiran olisi pitänyt myös tuoda lelu takaisin omalle paikalleen. Humppa kyllä lähti lelun perään ja otti sen suuhunkin, mutta sylkäisi pois ja lähti moikkaamaan Liliä. Jouduin juosta kiljuen toiseen päähän kenttää ennen kuin se muisti, että ai niin, emäntäkin oli mukana... Eikä sukka kertakaikkiaan kiinnostanut. Taidan investoida pieneen, taskuun mahtuvaan nahkapatukkaan ja yritän olla hukkaamatta sitä.

Kaikissa liikkeissä pitäisi käsiliikkeitä alkaa pikkuhiljaa vähentää. Tässä koetellaan vähän ohjaajan kärsivällisyyttä, mun käsityksen mukaan kun se pitäisi tehdä nimenomaan hiljalleen, eikä auta, että minä päätän, että huomenna koira osaa kaiken pelkällä käskyllä.

Kaiken kaikkiaan treeni ihan ok, vaikka koira ei jaksa keskittyä pätkääkään. Häiriötreeniä vaan lisää ja lisää ja lisää...