Agilidiä Killerillä. Markkasen Jaana oli tuuraamassa ohjaajaa.

Humppa oli ihan apina, ei tietoakaan hallinnasta tai mistään muustakaan, vaan päästeli vaan täysillä joka paikkaan. Ärsyttävä teini. Luulin jo hetken, että murkkuilu olisi hellittämään päin, mutta höpöhöpö. Ilmeisesti pieni "rauhoittuminen" johtuikin mun lomasta, jolloin Humppa ei voinut nukkua 8h päivässä.

Jotain kuitenkin saatiin aikaankin. Ensin renkaalle, jossa ei taas mitään järkeä. Kutsuhyppynä tulee oikeasta reiästä, mutta jos vähänkin yrittää ohjata, pönkee mistä välistä sattuu, yleensä ei todellakaan renkaan läpi. Kokeiltiin sit vähän autonrenkaalla, jolla meni paremmin.

Uutena esteenä okseri, sen jälkeen muurille. Näissä hyppyesteissä ei ole mitään ongelmia. Otin nyt molemmat matalana tuon selän takia.

A-esteellä hiottiin alastulokontaktia ja esteen eteen rauhoittumista, molemmat ok. Puomilla pysyi nyt hyvin.

Sitten kepit, joissa iloisena yllätyksenä on tapahtunut edistystä. Otettiin ensin vain ekaa väliä niin että namit on toisen kepin vieressä. Muutaman kerran ryntäsi nameille suoraan kun Jaana niitä piteli. Sitten kokeiltiin ihan ohjaamalla, ja wtf, Humppa etsi ekan välin itse 8). Jaa-a, ehkä se tuon sähläämisen välissä oppiikin jotain?

Enää yksi kerta jäljellä alkeisryhmää.

Kun tultiin kotiin, Humppa pääsi vähän revittelemään Adon kanssa tuossa pihalla. Aikamoiset painit oli taas pystyssä, mutta jospa se nyt jaksais nukkua yön ja huomisen päivän.