Pitkän radiohiljaisuuden jälkeen tuli taas fiilis, että voisi kuulumisia päivittää suurellekin maailmalle!

Talvi ja kevät meni meiltä aika tyypillisissä merkeissä. Töitä tuli tehtyä ja koulua käytyä, Humpan kanssa on treenattu melko ahkerasti tokoa ja agia (kiitos seuran hallivuorojen), ja lenkkeilty ja laiskoteltukin ollaan toki vanhaan malliin.
Keväällä herättiin, ja on ehditty jotain tuloksiakin hakea.

Toukokuussa käytiin Somerolla ryhmänäyttelyssä, Kaisan porukan seurana. Humppa juoksi valiouroksissa, sai hyvän arvostelun mutta takaliikkeet pudottivat paras uros -kehässä pronssille. Tuloksena siis Val-ERI SA VAK1 PU3.
Näyttelyturneeta jatkettiin viime viikonloppuna Kokkolan KV:ssa. Pohjoisessa on aina mukavaa, ja siellä juoksenneltiinkin Val ERI SA VAK1 PU1 CACIB VSP. Pikkupaimenen kasvattajaryhmäänkin osallistuttiin, ja sen kanssa menikin upeasti, KP, ROP-kasvattaja ja vielä pitkän päivän lopuksi BIS3-kasvattaja! Onnittelut Sari tätäkin kautta. Rotutuomari oli aivan haltioissaan, kun ryhmässä oli koiria 4 eri yhdistelmästä ja vielä 4 eri uroksesta ja nartusta, ja silti ryhmä oli niin yhtenäinen ja kertakaikkiaan valloittava .

Pikkupaimenen kasvattajaryhmä isossa kehässä; Smokey Robinson, Tai Chi, Milli Vanilli, Hento Kuiskaus

Tämä oli Humpan toinen CACIB Suomesta, eli kai se on katseet suunnattava seuraavaksi ulkomaille . Tänä vuonna käydään vielä ehkä muutama näyttely, sitten saa tämä toiminta taas jäädä.

Tokossakin kunnostauduttiin Kokkolassa, ja pitkän näyttelypäivän iltana käytiin näyttelyn yökokeessa. Tuomarin oli Tiina Laakko. Humppa oli vähän pitelemättömällä tuulella, äänsi kovasti ja luuli osaavansa liikkeet minua paremmin, eli ennakoi kuin pieni possu. Kuitenkin olin ihan tyytyväinen sen keskittymiseen ja intoon, parempi tämä, kuin se yleisöön pälyilevä, poissaoleva lahna, jonka kanssa olen valitettavasti myöskin joskus joutunut kisaamaan. Liikkeetkin meni ihan "oikein", eli nyt ei nähty mitään mielikuvituksellisia versioita. Pisteitä saatiin seuraavasti:

Paikkamakuu 9,5 - "Muuten tosi hyvä, mutta ihan alussa nuuskaisi maata kerran"
Seuraaminen 7 - Aivan järkyttävää ääntämistä, poikitusta, edistämistä, ja pari vinoa perusasentoa. Sikapitkä kaavio!
Liikkeestä maahanmeno 8,5 - alun seuraaminen huono, ja saisi mennä vähän nopeammin maahan
Luoksetulo 7 - Ennakoi lähdön sekunnin kymmenyksen verran ja saisi tuomarin mielestä tulla kovempaa (mun ei), mutta superhyvä stoppi!!
Liikkeestä seisominen 7 - Annoin vähän omituisen käskyn, ja valui reilusti oman mittansa. Alun seuraaminen syvältä.
Nouto 7 - Leikki kapulalla, pureskeli
Kaket 7 - Ennakoi yhden vaihdon välissä ja teki ylimääräisen istumisen loppuun, mutta teknisesti hienot kaket
Hyppy 6 - ennakoi, ja paluuhypyssä kolautti esteeseen
Kokonaisvaikutus 8 - äänsi, ennakoi, pomppi ja intoili .

yhteensä siis 150,5 p ja 2-tulos, sija 2/4 ja hervottoman kokoinen pokaali!

Tokoilu on nyt tuntunut yllättävän kivalta, ja innoistuin jopa niin paljon, että hankin Humpalle laatikollisen tunnarikapuloita. Loppukesälle olen ajatellut vielä muutamaa avoimen koetta, katsotaan nyt onnistuttaisko sitä ykköstä saavuttamaan. Meidän tokohistorian huomioon ottaen pipo on kohtalaisen löysällä ja tavoitteet matalalla, mutta kivahan se on kokeissa käydä katsomassa mihin suuntaan on treeneissä edetty. Joku masokisti minussa kun kuitenkin tokon treenaamisesta tykkää.

Agilityssa onkin sitten edetty kaikkein eniten. Talven aikana alkoi kouluttajan hurjan piiskaamisen seurauksena treenit luistaa toivottuun suuntaan, ja sekä Humppa että ohjaaja ovat löytänyt sen kauan kadoksissa olleen draivin radoille. Rahkeita on käyty testailemassa muutamassa mölliagilityssa. Radoilta on otettu vähän virheitä lähinnä ohjausvirheiden vuoksi, mutta tasoon nähden ihan mallikasta on meno ollut. Hau Openin kisailut on vielä kesken, ekassa osakilpailussa sijoituttiin toiseksi, ja saatiin palkintojakin! Eilen 3. osakilpailussa Humppa kamppasi minut, ja esitin upean ilmalennon keskellä rataa... Tästä huolimatta tulos 5 (yksi rima lensi) ja aikaakin jäi vielä. Sijoituksesta ei tietoa.

Humpasta taitaa tulla melko kiva agikoira, jos vaan pysyy ehjänä. Se on kivasti kuulolla, vaikka kovaa meneekin, ja on oppinut todella hyvin lukemaan sekä minun onnetonta ohjausta, että ratoja. Koko ajan enemmän se antaa anteeksi ohjaajan virheitä, mikä onkin ihan ehdoton juttu. Kontaktit se tekee nykyään hienosti, hiottavaa on vielä keinulla ja pujottelussa. Pujotteluun otettiin nyt vihdoin ohjurit käyttöön, ja ensimmäisen ohjuritreenin jälkeen olen toiveikas...

Kaikki kuvat on otettu Koivukylän treeneistä 30.6.2011, ja suurkiitos niistä lähtee Tuuli Sistoselle.

Kesää jatketaan agilityn, tokon ja muun hauskanpidon merkeissä. Lomat on tältä kesältä pidetty, joten Helsingissä pysytellään suurimmaksi osaksi. Nyt hyvän alun jälkeen olisi blogiakin tarkoitus silloin tällöin päivitellä.