Ja suuntana torstaiseen tapaan Viherlandia. Kerta kerralta alkaa Humppakin sopeutua tähän ryhmään. Nyt odottelee jo aika nätisti. Yhden kerran seinässä ollessaan rähähti ohi menevälle innokkaalle labradorinnoutajalle, ja toinen rähähdys tuli samalle koiralle A-esteen alastulolla. Muuten käyttäytyy ihan sievästi, tai no omaan tasoonsa nähden ihan sievästi.

Tänään radanpätkiä 2kpl; loiva U-putki - aita sekä kolme aitaa peräkkäin mutta kaaressa. Yksittäisinä esteinä pituus, rengas, A, keinu ja kepit.

Putki-aita -yhdistelmä taisi mennä viime kerralla kaikilla vähän reisille, niinpä sitä oli nyt helpotettu laittamalla putki mutkalle. Menikin kyllä paljon paremmin. Namitäti oli aidan takana koko ajan ja hyvin Humppa jatkoi putkesta hypylle, tosin se vaatii sen että minä olen aika lähellä aitaa.

Toinenkin radan pätkä meni ihan ok, paitsi että tässä välissä Humppa otti ja rakastui ihanaan pieneen kelpie-neitoon, ja homma meni vähän huokailuksi. Kaula pitkällä se kuikuili missä tuo ihanuus menee, mutta teki se sitten esteetkin kun hetkeksi sai sen huomion niihin.

Yksittäisistä esteistä; keinulla pari toistoa. Kyllä se nyt vaan on niin että jostakin tuo on keinukammon kehittänyt. Millään ei meinaa uskaltaa mennä loppuun, ja lopussa säntää kontaktilta vauhdilla pois. Huoh. No, jatketaan näin eli kovasti nameja ja kehuja ja muutama toisto per kerta.
Rengas meni alkuun upeasti, sitten jostain syystä alkoi tulla renkaan alta. Loppuun kuitenkin hyviä toistoja korkealla renkaalla.

Muut meni ihan entiseen malliin eli ei kommentoitavaa.