Pitkästä aikaa päästiin hakuhommiin, ja vieläpä ihan uudessa porukassa.

Humpalle 4 ukkoa, yritin saada sinne viiteenkymppiin mutta saattoi jäädä vähän vajaaksi. Kaikki haamuilla, ekan ja tokan haamut katseltiin yhtä aikaa ja 3. ja 4. sitten yksitellen. Kolmosta lukuunottamatta eteni oikein hienosti suoraan ja täysillä ukolle. Ekalla ei ollut palkkaruoka oikein kelvannut kun oli ihan vieras maalimies, ja muutenkin Humpalla on ehkä vähän turhan kiire mun luokse maalimieheltä. Kolmas eteni haamun jälkeen vähän syvemmälle, ja tämä aiheutti ihmeellisen kiemuran. Humppa tuli melkein keskilinjalle asti ja siitä uudella yrityksellä löytö. Ja luoksetulokäskyt kaikui kuin kuuroille korville...

Ylipäätään mun mielestä Humpan maalimiesmotivaatio ei ole ihan riittävä, sille metsässä juokseminen on palkitsevampaa kuin löytäminen. Tästä yritin hakuleirillä keväällä puhua, mutta ei se sitten oikein tullut siellä treeneissä esille. Ja tuo uppoaminen sitten on se toinen ongelma, ei etene riittävän syvälle, ei. Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin; intoa riitti oikein paljon, ja lisäksi keskilinjalla eteneminen onnistui eka kertaa! Jo ukolta lähtiessään Humppa selvästi katsoi mihin asti olen edennyt eikä enää tehnyt mutkaa lähtöpaikan kautta. Jej!!

Illalla käytiin vielä Jarmon kanssa palluttelemassa Heidin Muusa-enkkusprinkkupentua. Oli terävät hampaat, ja oikein reipas ja touhukas pentu! Humppa-setä jäi tältä reissulta kotiin.