Käytiin Hämeenlinnassa viettämässä mukava iltapäivä Emilian & Valon sekä Sadun & Willan kanssa. Pakkanen oli aamulla -20c, mutta hyvin lähti auto käyntiin ja muutaman harhakäännöksen jälkeen löydettiin Suvipieliseen.

Emilia kävi ensin näyttämässä meille vetohiihtoa. Hauskalta näytti ja sitä se kuulemma onkin. Meidän vetovälineet on odotelleet toista vuotta käyttämättöminä kaapissa... Ehkä se hiihtokärpänen vielä jonakin päivänä puraisee :).

Sitten hakumetsään, Valolle ja Humpalle pienet haut. Tehtiin Humpalle 3 ukkoa, kaikki suoraan mutta aika lyhyet etäisyydet, palkkoina pelkät lelut. Otti kovasti hajuhäiriötä, välillä lähti lähetyksestäkin suoraan taaksepäin jonkun hajun perään, porsas. Hieman haparoi eikä edennyt ihan suoraan, mutta kaikki löytyi kuitenkin.

Sen jälkeen vähän tokoiltiin ja höpöteltiin majan pihalla. Myös tässä kovasti häiritsi hajut, saatiin kuitenkin ihan mallikasta suoritusta seuraamisesta ja jäävistä. Näpit jäätyi niin nopeesti että kauaa ei pystytty treenailemaan.

Lopuksi Humppa sai juoksennella Valon kanssa vähän aikaa. Ei meinaa veli pysyä siskon perässä, ei sitten millään :D. Humppa oli ihan onnensa kukkuloilla kun pääsi pitkästä aikaa bortsutyttöä viihdyttämään, Helsingissä kun meillä ei oikein ole narttuseuraa ollut.

Mukavata oli nähdä sukulaisia ja omistajiaan, otetaanhan uusiksi taas!! Jotain kovasti samaa on kyllä näissä kaikissa kolmessa, sekä ulkonäössä että luonteenpiirteissä. Humppa on näistä selkeästi pehmein ja varmaankin ihmisiä kohtaan avoimin. Silti hyvin tunnistettavaa oli Valon työskentely hakumetsässä, ja ihan samojen asioiden kanssa tunnutaan arjessakin painivan.