Herra Humppa käväisi eilen näyttelykehässä Messukeskuksessa Helsinki Winner 2011 -näyttelyssä. Tuomarina Jaana Hartus, joka on aikoinaan Humpalle antanut ensimmäisen sertin :). No nyt Humppa ei ollut oikein Jaanan mieleen. Tuomari oli sitä mieltä, että Humppa on ollut 'hieman ruoka-aikaan kotona' . Humppa, joka on niin ronkeli ja ollut aina linjakas ja hoikka mies! Otin tämän kyllä aika raskaasti. Nyt menee tarkkailuun molempien poikien ruokailut ja liikunnat, koska myöskin Repeli on saanut huomautuksia kylkimakkaroistaan. Nämähän ei siis juuri mitään edes syö, eli kenties liikuntaa olisi vähän lisättävä... Tai sitä herkkujen tarjoilemista ruokapöydästä vähennettävä. Mun pullasorsat.

Humpalle siis kuitenkin arvostelu:
Pitkälinjainen, erinom. tyyppiä oleva uros. Keskivahva luusto. Hyvämuotoinen ilmeikäs pää. Riittävä runko. Hieman pitkä lanneosa. Hieman niukat etukulmaukset. Tyypillinen takaliikkuja.
VAL-ERI

Meille ei muuten kuulu edelleenkään mitään uutta.
Repe on aika hauska nuorimies. Tokotreenejä tehdään hiljalleen, ja opetellaan arkea. Muuten hän vain kasvaa ja kehittyy ja keräilee kokemuksia. Meidän laumaan Repe on sopeutunut hienosti. Vähän se on sellainen säikky ja helposti reagoi asioihin ensimmäisenä väistämällä, mutta uskon että kun huomaa ettei moinen toiminta auta, rohkaistuu tästä kyllä. Se ei muuten vaikuta kamalan pehmeältä tai aralta, eli antaa pojan keräillä vähän elämänkokemusta.

Humpasta sen sijaan on tullut niin ihana. Eilen meillä tuli messariin lähdön kanssa kamala kiire, ja viime tipassa jätin häkin matkasta kokonaan. Humppa ei ole koskaan ollut näyttelyssä ilman häkkiä, kun se stressaa tilanteita aika paljon ja on muutenkin suht rasittava matkakaveri. Mutta mitä vielä, eilen se todisti aikuistuneensa kyllä toden teolla. Humppa oli kehän laidalla ihanan lunkisti, moikkaili tuttuja eikä ollut edes päivän jälkeen sanottavasti väsynyt. Humppa on jotenkin liikuttava kun se tukeutuu ihmisiin niin kovasti. Näyttelyssäkin se selvästi purki stressiään heittäytymällä rapsutettavaksi ja kaikkien kaveriksi.
Jotenkin Humppa on kyllä nyt, lähes 5-vuotiaana, aikuistunut. Ehkä Repen tulo on vaikuttanut siihen, tai sitten Sari on vihdoin laittanut ne jälkitoimituksena luvatut aivot tulemaan. Se on arjessa niin helppo ja mukautuvainen koira, ja vaikka stressaileekin asioista, niin se ei koskaan protestoi vaan mukautuu kyllä aina siihen mitä siltä pyydetään. Humpalle lauma on kaikki kaikessa, ja luulen, että tämä vähän isompi lauma sopii sille hyvin. Humppahan otti aika raskaasti viimeisimmän muuton ja sen, että asuimme kahdestaan. Helsinkiin muutto on myös tehnyt Humpalle niin hyvää, kun on ollut pakko opetella lenkkeilemään ihmisten ilmoilla hihnatta, ja tulemaan muiden koirien kanssa toimeen. Pitkään aikaan ei ole myöskään ollut mitään ongelmia lasten tai muiden uroskoirien kanssa. Tulipas Humpalle pitkä kiitosvirsi, mutta hän on sen kyllä ansainnut . 

Harrastusten osalta ollaan oltu kamalan laiskoja. Hallivuoro on onneksi kerta viikkoon, ja jotain pientä touhuillaan satunnaisesti kotona. Hyvin pientä, ja hyvin satunnaisesti. Repe kasvattaa aivoja ja Humppa odottelee koepaikkaa avoimeen, niin ei oikein ole edes mitä treenata... Tekosyitä tekosyitä. Vähän on ollut muut jutut viime aikoina mielessä, mutta onneksi koirat sopeutuvat välillä myös kotikoiran elämään .